F:Siivekästä menoa

Tänään minulla on siivet.
Tukevasti ne ovat lapaluitteni kohdalla,
siipien näköisinä oikeina siipinä.

Oikoessani ja kokeillessani niitten voimakkuutta,
huomaan ilokseni kantavuuden todenperäisyyden,
hyvin tietoisena myös siitä, että vain harva
olisi kanssani asioista samaa mieltä.

Lentäisinkö nyt kauaksi, vai lähelle,
tilapäisesti tai lopullisesti?
Mietteissäni teen matkasuunnitelmia.
Kokoan elämäni näkyviä osia
mukana kannettaviksi
ja helposti liikuteltaviksi.

Tarvitseehan siivekäskin elämän näkyviä osia
ollakseen itselleen mieliksi, iloksi ja tueksi.
Kaikki puutarhani puut otan mukaani, nekin
jotka eivät kuki koskaan.
Toivon niitten ilmaston vaihdoksessa
suostuvan kukkimaan.

Suloisia kasvojakin otan mukaani;
kaikki ne missä siniset silmät uteliaina katsovat,
ja ne viisaat ruskeasilmäiset; kaikki pienet kädet
ja pienet jalat, jotka juoksevat kilpaa
ajatustensa kanssa.

Ottaisinko myös surunharmaan kaulaliinan,
vai auringon värisen lippalakin?
Otanko menneitten päivien kimalluksenkin,
jotka niin ihanasti häikäisevät?

Suunnitelmissani unohdan jotakin,
paitsi ne sademetsät maani itäosissa,
unohdan myös nahkaisen taloni olemassaolon
sen painosta huolimatta. Sitä en ota mukaani,
se saa jäädä paikalleen kamarin ikkunalle,
odottamaan sen omaa päivää.


Runoilija
Fuco