Tänäaamuna kyyhkynen kuikersi punavaahterapuussa

Tänäaamuna kyyhkynen kuikersi
punavaahterapuussa, aivan
kamarin ikkunan edessä.

Heräsin siihen ja kello
taisi olla jotakin viiden kieppeillä
Aurinkokin oli jo noussut.
Kui-kui-kuikerrus...ja jostakin
kaukaa toinen kuikertaja vastasi.

Mietin sen surumielistä hätääntynyttä
laulua - tai ehkä pesäntekokiireitä?
Onkohan linnuilla kiire?

Joku sanoi ettei ole, kun niitten
ei tarvitse mennä kauppaan ja
pankkiin, vaikka niilläkin on
omat "kauppansa", koko ilma
ja maa ja metsät!

Ajattelin Korkeaveisun kyyhkystä,
joka piileksi kallion kolossa.
Sitä, jolle Jumalan Sana sanoo, anna
minun nähdä kasvosi ja anna minun
kuulla äänesi. Sillä suloinen on äänesi ja ihanat
ovat sinun kasvosi!

Otin ne sanat itselleni, ja
yhdyin kyyhkysen lauluun
punavaahterpuun keinuttaessa meidän
kuikerrustamme Kaikkivaltiaan Jumalan
eteen. Kiitos Jeesus, tästä päivästä.

Näe ja kuule kaikkia toisiakin
kyyhkysiä, jotka piilevät kallioittensa
koloissa, vuorten pengermillä.

Kuule myös heitä, jotka ovat toivonsa
menettäneet, sillä sinulla Jeesus Kristus,
on voima, ja valta ja kunnia,
niin maanpäällä, kuin Taivaissa, muuttaa
kaikkien kyyhkysten kohtalot,
niin kuin parhaaksi näet.

Jeesus kumarruthan niin lähelle, että
kuulet kuiskauksenkin, näet
jokaisen kasvot.




kirj.
Hellervoinen