Huhtikuussa 2008

Hiirivuoren juurella
Valkovuokkomeressä kahlaamista.
Tuoksu ja tunnelma pilviä
sekä raamatun vihreitä niittyjä hipovaa,.
että lepopaikkoja ja hetkiä on luvassa.

Sinikellot sinähtelivät silmiin
suloisin sävelin, samalla kun
riikkinkukkojen kirkaisut
herättelivät todellisuuteen
auringon paistassa
punaisia poskia ja pieniä
käsiä, kun juuri ja juuri
ehdimme vuohilauman kuorohrjoituksiin.

Metsäkyyhkysen kuikerrus-soolo
oli vain minua varten, sillä ymmärrän
niitten kieltä.
Voi tätä onnellista oloa.

Hiirivuorelta alastulo oli yhtä lentoa!
Puut vain vilahtelivat ohi,
kukkameren aatojen liikkuessa
huhtikuun iltäpäivää ja
keväisiä tuulia päin.



kirj.
Hellervoinen

Onnen taluttaman aamun huokailua.
Jalopuitten nuput punertavat vielä viimeisillään,
tammien alastomuutta hämmästellen.
Lehmukset keimailevat vihreissä tylleissä
peipposten ja kottaraisten ihastelevissa laulajaisissa.

Ankkalamella polskuu pesänrakennus hommat,
muurahaisten ähkieässä kekoa kasaan.
Jalat taputtelevat maata, silmien hyväillessä
maisemien ihan uutta ihanuutta!

Vaatteitten luitten ja nahan alta
purkautuu ilmoille ihmisen kaino
myhäily, Luonnon ihmeen edessä:
sielun haltioitumisprosessin jatkumisiin.

Auringon vapauttava lämpö tekee
tehtäviään ihon sisäisissäkin tiloissa,
kaikkialla missä vain elämä sykkii
Jumalan Kiitoksen hartautta.





kirj
Hellervoinen