Hyvin erikoinen runo

Admin Viestien lukumäärä : 74 Join date : 12.01.2009

Hevonen haukottelee,
sen silmät rypistyvät
pieniksi kuin turkinpippuri,
hampaat
laajenevat, Attilan valtakunta.

Taivas valostuu,
Jumala hymyilee,
koko Mongolia,
ei kuitenkaan Novgorod,
ruusun koti,
ja mummo hyppää kaivoon
kaaressa ja vauhdilla,
kuivaan kaivoon
täynnä lehtiä ja lunta.

Mikä siellä on istuessa.
Aksentti avaa kontrabassosatsin,
Hämärän enkelin,
mummon,
tenori nurkassa ääntään.
Tsaari rakensi talon ja jos ei
ääni kanna joka nurkkaan,
päitä putoaa.

Lorin Maazel johti kasvoillaan
ei puikolla,
haukkui kaikki,
ei ollut
levyttävää tyyppiä,
ei mummo kaivossa.

Istui siellä vain kuin Mongolia,
Leningrad lumen alla,
jäätyneenä
kuin sotahevosen hymy.

/sirkka turkka

» Toinen erikoinen runo
» Päivän runo