Kuinka monta päivää ja yötä

Admin Viestien lukumäärä : 74 Join date : 12.01.2009

Oletko sinä kysynyt Jumalalta, kuinka kauan pitää odottaa? Kuinka kauan tätä surkeutta kestää, kuinka kauan tämä erämaa jatkuu? Kun sitä on kestäny jto muutaman vuoden; tuska yltyy, mitä teet? Kymmenen vuodenkaan päästä ei ehkä helpota, vaan jatkuu. Silloin mietityttää mitä on tehty, tai jätetty tekemättä, silloin nousee kysymys, onko usko Jeesukseen totta? Mitä tapahtuu?

Viestien lukumäärä : 14 Join date : 12.01.2009

Kuinka monta päivää ja yötä 1515137hareyd1

Kuinka monta päivää
ja yötä on pakko
odottaa?

Kuinka monta
kuukautta ja vuotta,
pitkiä loputtomia öitä?

Kuinka kauan usko venyy,
ja kestääkö se yöllä ilman valoa?
kuinka elämän hiekkaerämaassa
voi kestää ja vain odottaa?

Kun odottaa surun loppumista ja
tyhjän päättymistä,
odottaa myös tarkoituksen alkamista.
Kuinka pitkän matkan päässä
loppuu kipu sielussa, vääryyden
aiheuttama tuska ja pettymysten pelko?

Miksi pitää kitua?
Miten voi selvitä siitä
kun ymmärrys puuttuu,
kun puuttuu rakkaus jonka piti vahvistaa
ihmiseksi, kodin keskeltä elämään?
Kuinka jaksaa olla olemassa ilman pohjaa?

Kuinka kukaan voi pärjätä täällä omillaan,
ilman Jumalaa? Kuinka voi olla olemassa
ilman juuria ja rakkauden peiliä ihmisen
silmissä?

Kuinka voi pysyä hengissä kun elämä puuttuu?
Kun on kuolema taluttajana pitkinä yökausina?
Miten jaksaa kantaa nahkaista taloaan
joka on haavoilla ja tulehtunut?

Kuinka kovat kuoret riisutaan,
ne, jotka kasvoivat haavojen suojaksi
etteivät tuskat näkyisi ja kipu tappaisi?
Kuinka loppuu
alkoholilla, lääkkeillä tai muilla
itsetuhomenetelmillä lääkitty oleminen, ja
syvyyden huuto sisimmässä?

Voiko sisällä oleva tyhjyyden kuilu
kasvaa umpeen, se, johon ei uskalla
edes katsoa?

Miten voi olla mahdollista että
Jumalan kanssa kulkiessa elo on
helvettiä ja erämaata? Onko
jotakin ymmärretty väärin
tai onko tapahtunut jokin erehdys?

Eikö Jumala olekaan Jumala, joka
kuulee ja auttaa, lupauksistaan huolimatta?
Nauttiiko Jumala kun ihminen kärsii? Onko usko
pelkkää kärsimystä ja kalvavaa kipua?

Onko Jumala varmasti olemassa,
jos Hän onkin toiveajattelua?
Jos ei olekaan mitään parempaa,
eikä mikään muutu? Jos on tapahtunut
jokin erehdys ja elämänvalhe paljastuu?
Miksi erämaahelvetti on kohdannut
juuri minua?

Yhden tiedän.
Sen, ettei Jumalan seurassa
mitata aikaa ihmisen ajanlaskun mukaan.
Kymmenetkin vuodet ovat kuin yksi päivä.
Ja yksi päivä kuin kymmenet vuodet.

Tiedän senkin, ettei täällä kärsitä ja opita ja
ymmärretä vain tätä näkyvää varten, vaan
iankaikkisuutta varten. Jotakin kiinnikasvanutta
kuoleman perintöä irtoaa. Esimerkiksi
kaikki itsestäänselvyys. Ja itsekkyyden
oikuttelu ja harhaan vievät tunteet, joiden
annetaan määrätä, niin kuin usko olisi
pelkkä tunne.

Persoonallisuuden pelloilla ja metsissä
käydään taisteluja. Erämaassa tunteitten
ja luulojen skorpioonit ja käärmeet
pistävät ja myrkky leviää. Oma Suuri
minä näyttäytyy silmien eteen, taistelemaan
oikeuksistaan. Suuri perus-itsekkyys tulee
julkisuuteen. Kukaan ei osoita sitä sormella;
kas tuossa se nyt on, vaan itse näkee,
ja hävettää.

On hirmuista nähdä omaan sydämeen,
kaikki sen petollisuus;
vaatimattomimmassakin yrityksessä.
Mikä löyhkä.

Erämaahelvetin hiljaisuudessa ja
yksinäisyydessä saa kodata itsensä.
Eikä Jumala kadonnut, vaikka
siltä tuntui. Tunne on tunne.
Jumala on antanut mustaa valkoisella
siitä, ettei Hän meitä jätä.

Ylpeys on kuin käärmeen nahka,
joka uusitaan joka kevät.
Yhdessä itsesäälin kanssa
se tukehduttaa ihmiset.

Sen kaiken mitä häveten näkee, Jumalakin näkee.
Siihen on apu, Ristin armahdus Jeesuksen tähden.
Koko matkan. Se mitä en kehtaa edes
sanoiksi pukea, annetaan anteeksi.
Ihmisestä ei silti tule täällä
synnitöntä, vaan armahdettu syntinen,
joka on
Jumalan armosta/hyvyydestä riippuvainen
joka askeleella.

Se on erämaan salaisuus.

Syntinen saa nähdä syntisyytensä
ja saa vastaan ottaa Armon.
Kaikkai vaivatkaan eivät täällä voi loppua.'

Mutta niitten kanssa oppii elämään,
ja vaikka ei oppisikaan,
niin erämaasta tullaan pois,
Armon Jumalaan nojaten.

Jumala ei syytä
armahdettuja.

Jos oma mieli syyttää, on
Jumala Suurempi ja tietää kuinka asiat ovatl
Masennuksessa Jumala
kadotetaan. Ei Hän todellisuudessa katoa,
mutta masennus kuolettaa´kaikki,
sielussa on tyhjää ja autiota,
kuin kuolinharjoitus olisi meneillään.

Jumalan Armo
antaa toivon ja herättää henkiin
ja lääkitsee rikkonaisen tunnemaailmankin.
Siksi Armo
on parempi kuin elämä.

Jos ei
pääse edes ymmärtämään
mitään tuosta yllämainitusta,
se on silti voimassa Kristuksen työn perusteella.
Helpommalla uskova ihminen pääsee,
kun Jumalan Sanasta Raamatusta
saa lukea olevansa syyttömäksi julistettu,
kuolemantuomion sijasta.
Elämän taistelutkin Kristuksen Armmossa
ovat parempi, kuin ilman Armoa¨
taisteluitta!

/f

» Monta vuotta on liikuttu ja kuormia liikuteltu
» Oikein ystävällistä ystävien päivää kaikille!!!!!!!!
» Suvun naiset Kuinka monen suvun naisen perintöä kannamme?