Elämän hiljaisia hetkiä

Admin Viestien lukumäärä : 74 Join date : 12.01.2009

Aamun valo siivilöityy ikkunaruutujen läpi
ja muodostaa erilaisia kuvioita seinille ja lattiaan.
Lasikuistin rappusilla lasketaan menneitä päiviä.
Varsinkin niitä päiviä jotka aivan kuin jäivät väliin,
unohdettaviksi.

Itsensä kanssa on ollut vaikeuksia.
Helpolla ei kovasta saa taipuisaa, niin että
ei katkea. Hauraista ei niin vain muokata
lujia.

Heikkoitsetuntoiset kasvavat helposti isoiksi
toisten kustannuksella. Suuruutta ansaitaan monella
eri tavalla. Moni uhrautuu perheensä edessä
ja vie ihmisen vastuun toisilta, holhoamisella.

Holhottavista saa kiitollisia riippuvaisia ihmisiä,
jotka aina maksavat sitä hyvyyden velkaa, tavalla tai toisella.
Lapsia ei kasvateta elämään omaa elämää, edes silloin
kun pitäisi sitoutua aviopuolisoon.

Tyhjyys keksii keinoja täyttyäkseen. Ihmisenä olemisen
pelko syö sisältä päin, itsetuho ulkoa päin.
Mielen rauha on aivan kuin saavuttamattomissa.

Jeesus Kristus tuli pelastamaan ihmiseksi,
ja antamaan rauhan, jossa kaikki sekavuudet
saavat selviintyä, jossa pelkojen syyt saavat
lääkittyä.

Hitaasti Jumala tekee ihmisestä ihmistä.
Omien vikojen ja puutosten tajuaminen on
aikaa vievää. Omista hyvistä luuloista ja
ominaisuuksistakin luopuminen on kivuliasta.

Tekopyhyys ja itseriittoisuus ovat kuin kuori,
jonka sisällä tavallinen syntinen ihminen
kelluu omahyväisyydessään. Jeesus Kristus
armahtaa omahyvyydestäkin, ja kaikki¨
kääreliinat/kuoret kääritään pois, Pikku hiljaa.

Tuskatilat ja syyllisyys, häpeä ja alastomuus
saavat selityksensä kun ihminen saa löytää
itsensä.

Ihminen on heikko ja tarvitsee
Taivaan käsivarsia ympärilleen, että pysyisi koossa,
että voi olla olemassa ja että jaksaisi elää.
Kaikkivaltiaallisissa käsissä herkkyys kääntyy voimaksi.
Jumalan käsissä veren viat ja luonteen kieroutumatkin
suoristuvat.

Kaikki syvyyden huudot sieluissa saavat tyyntyä
Jumalan Kavojen valkeudessa jo täällä,
ja jos on niin hauras ja rikkonainen, ettei
jaksa uskoa muuttumiseen, niin
Usko Jeesukseen Kristukseen, se riittää.

Kaikki väliin pudonneet päivät.
Kaikki vuodet. Ne, jotka ovat
kuolemanvarjojen maata, kuinka ne kesti?

Nekin ovat Jumalan käsissä aikojen alusta asti.
Muistojen tuskat saavat ymmärtämään toisia kärsiviä,
sillä vielä on matkaa ja kanssamatkaajia riittää.

Täällä Jumala pelastaa ihmiseksi ihmisten joukkoon,
sitten vasta Taivaaseen.

/Fuco/

» Elämän ote