Rakastava nainen

rakkaus pursuaa kuin kylpyvaahto: tuoksuu,
täyttää ensin ammeen, sitten kaikki ihmiset,
huoneet, talot, pienen maailman








rakkaus vyöryy ja myllertää
kuuluu ja näkyy
rakkaus haavoittaa
vatii tilaa
hämmästyttää

rakkaus on kateellinen
mustasukkainen ja ahne
rakkaus osaa loukata

rakkaus on velvollisuutta

rakkaus on periytyvä perintö
se osaa keksiä keinoja
saavuttaakseen haluamansa
osaa vallata ja esittää,
kun tahtoo olla Ainut

rakkaus masentuu helposti
huomion puutteesta
ja kauhistuu toisten rakkaudettomuutta

rakkaus on syövyttävän
rehellistä

Rakkaus on veren perintöä
ja velvollisuuden täyttöä

Rakkaus on velvollisuus
johon kuollaan

Pelastuuko hukkumasta,
tästä rakkaudesta
vapaaehtoiseen
todellisuuteen,

jossa velvollisuuden köyhyys ja alastomuus
uskalletaan tunnustaa,
että tavallinen ihmisvajavaisuuskin on sallittua
ja hyväksyttyä silloinkin,.
kun se on särkyvää arkaa ja haurasta,
tai kun kaikki puuttuu:

erämaassa,
kun Suunnaton tyhjyys huutaa
lisää rakkautta

Miten se on,
mitataanko nainen naisena,
vai nainen ihmisenä?
Puntaroidaanko miehen mitoilla?
Kuinka naiset mittaavat itseään,
toisten naisten mitoillako, vai
miesten mitoilla?

Synnytäänkö perheen mittojen muottiin,
ja jatketaan kaavoihin kangistumista,
ja rakastetaan velvollisuudesta,

sukupolvesta toiseen?

Illan pehmys kiertyy yli,
tyyneen mieli taittuu,

sulaa valoon päydällä.

Lämmön tunne jää
näkymään.

Kaiken sisäpuolelle.

vain pieni hetki
lyhyt huokaus ja pyyntö
haavoitetun suruun osallisuus

nyt on toisin
kun leikitään yhdessä,
kivun arvet muistona
mielessä

todellisen ilon toinen puoli
on surun pohja,
ensin syvä
sitten hyvä

jo elon alun tuska!

Odotanko suurta ihmettä?
Taisi jo unohtua, mitä tänään odotan.
Ehkä unohdin?
Vuodet karkasivat käsistä
yhtä köyhinä,
tavaroista ja ammatista huolimatta.

Kuljinko ohi?
Onko minulle tarkoitettu rakkaus?
Hän, joka tekee minusta oikean persoonan, joka
sisimmässäni olen, todellisen naisen, hellän?
Missä hän on, minun sielunystäväni,
jonka kauneudentaju näkee minun kauneuteni?
Piilossa.

Haavesalaisuusko on minun
elämäni, joka hetkessä syttyi ja saamuu?
Eikö minulle ollutkaan
niitä rakastavia silmiä, joissa
olen hänen kaunis?[/size]

Tappaako ihmisrakkauden puute?
Tappaa se.

Vain Kristus parantaa ihmisrakkauden
puuttesta,
yksinäisyyden pelosta.
Lähemmäksi palelevia käsiä.
Niitä palelevia jalkoja.

suklaasydän
sinua varten elämä,
sekä syötäväksi että
jäljelle jääväksi
kauniista koristeelliseen,
kuin jumaloitu rakkaus täällä;
yhtä mahdoton

tosirakkaus kärsii. ja kestää.
Kaikki.

Rakkaus niin kaunis.
Iloisten päivien tuoksussa
kukkivat aamut.
Heräämistä
uuteen rakkauden päivään,
rakkauden yöstä..

Arki pilkistää joka kolosta,
Kainalosta polvitaipeitten
takaa halkeileviin kantapäihin.
Minne rakkaus
katoaa?

Eikö rakkautta ole ilman
rinnalla kulkevaa miestä?
Eikö muuten ole rakkautta,
uuden päivän iloa?

Arvostuksessa miehen rinnalla
saa paistatella, aurinkoa ja kuuta!
Sopiva pari. Täydentävät hyvin toisiaan.
Harvoin miehetöntä täydentää ja
arvostaa, yhä naimattoman osassa.

Eikö nainen ole nainen ilman miestä
rinnallaan? Eikö ole ihminen?
Eikö olekaan hyvä äiti,
Isättömille?

Vuosia liikkuu toisten ohi.
Ihmisen ohi.
Naisen ohi.
Ne menivät odottaessa
Rakkautta.
Aurinkoa ja kultaista tuulta.

Tällä pihalla.
Sama ihminen
nainen.
Ja hymy.
Aina on kultaisen tuulen ja auringon aika.

Ruusu sydän.
Ilosilmä.
Nuppusuu.

Kasvaa
ja kasvaa.

Sama ihminen.
Nainen.

Aika muuttaa?

Kipusydän.
Surusilmä.
Suppusuu.

Sama ihminen.
Yhtä arvokas.

Suuri kipeä sana.
Leski.
Miehetön nainen.
Eronnut?
Mikä häpeä;
lapsille.......

Mikä suru?
Tai helpotus?
Ystävät kääntävät selkää.

Maapallo sylissä.
Aurinko sylissä. Ja kuu.
Tähdet tippuvat silmistä maahan.
Yksin. Lapsineen.

Painaako elämä pohjaan?
Kyllä se painaa.
Ilosilmät ja ruususuun.
Saman ihmisen,
saman naisen.

Vielä suurempi Rikko-nainen sana.
Hylätty.
Jätetty.
Armotta miehettä.
Ei se pärjää?
Ei ilman miestä.
Kun ystävät käänsi selän.

Kultatuuli ja aurinko hymyilee;
maa kukkii ja tuoksuu:
toden ja arjen rupia
ruusulaastarin alla.
Haavat tulehtuu..

Säästäkää ihminen.
Säästäkää äiti.
Yhä hymyää suu
lasten silmien ilo.

Sama ihminen.
Sama nainen.
Kuitenkin Uusi.

Sanoo Matjaana